Mä oon Emma, oon 20-vuotias ja asun Eurassa. Lapsena mä olin tosi puhelias ja reipas. Koulussa mä olin aika huono. Tai kyllä mä niinku tajusin niitä asioita, mut numerot oli huonoja. Mä olin aika villi lapsi, keskityin vaan pelleilemään ja varsinkin teininä olin kauhukakara. Me asuttiin ensin pikkukylällä, mut sitten me muutettiin Englantiin äidin töitten takia. Sit mun isä ja äiti eros ja äiti jäi sinne. Mä ja mun sisko tultiin sit Suomeen iskän kanssa ja yläasteen mä kävin Turussa. Pääsin peruskoulun jälkeen kauppikseen ja kävin sitä reilun vuoden. Rahat oli tosi vähissä ja ehkä se ala ei ollu ihan mun juttu… päätin sitten lopettaa koulun ja mennä töihin. Mä olen ollu ainakin viidessä eri työpaikassa, tehtaissa, elintarvikealalla ja myyjänä.
Työpaikkakiusaaminen pakotti lopettamaan
Melkein jokaisessa työpaikassani mä oon joutunu kiusaamisen kohteeksi. En tiedä mistä se johtuu, mä itse koitan olla kaikille työkavereille reilu ja iloinen ja auttaa muita aina, mutta ehkä se sit ärsyttää joitakin. Mä olen luonteeltani aika kiltti ja herkkä. Vuosi sitten olin elintarvikealalla töissä ja siellä mua kiusattiin niin paljon, että jouduin lopettamaan työt. Esimiehet ei puuttuneet asiaan, vaikka kerroin kyllä heille tilanteesta. Sit mä tietysti sain jonkun karenssin ja rahat oli sit ihan loppu ja muutenkin elämä meni aikalailla alamäkeä. Mä jotenki niinku masennuin, enkä mä saanu mitään tehtyä ja olin vaan kotona enkä jaksanu tavata kavereita tai mitään. Sit lopulta mun oli pakko vaan raahautua sossuun et saisin edes jotain rahaa laskuihin. Sossussa oli kiva täti ja se ehdotti että mä menisin nuorten työpajalle.
Starttivalmennuksesta uutta suuntaa ja motivaatiota
Mä menin sinne sit seuraavana aamuna tutustumaan. Siellä oli tosi mukava ja lämmin vastaanotto ja mulle tehtiin sellanen suunnitelma, että mä alotan työkokeilun ja osallistuisin kolmena päivänä viikossa starttivalmennukseen ja kahtena päivänä olisin työpajan hommissa. Se starttivalmennus oli sellasta, että siellä vahvistettiin omaa minäkuvaa ja itseluottamusta ja mietittiin kiinnostuksen kohteita ja unelmia. Sen startin avulla mä sain selkeyttää ajatuksia ja jotenkin varmuutta esimerkiks siihen, että mua kiinnostaa eniten matkailu alan opinnot. Työpajalla tehtiin jotain korjaus- ja maalaustöitä ja muuttohommia, sit siellä sai tehdä omia töitä, kuten tuunata huonekaluja tai sisustusjuttuja. Mä maalasin taulujakin, en oo aiemmin maalannu mitään! Se oli tosi hauskaa ja terapeuttista! Sit me tehtiin välillä ruokaa ja käytiin pelailee jotain ja luontoretkillä. Työpajalla oli tosi mukavat ne valmentajat. Ne auttoi kaikissa hakujutuissa ja tekemään ansioluettelon ja muuta. Ne kuunteli ja niille oli helppo puhua, kun ne ymmärsi aika hyvin ja oli luotettavia. Vieläkin mä välillä käyn siellä pajalla kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Mun mielestä se työpaja oli tosi hyvä paikka ainakin mulle just siinä tilanteessa, kun mä olin aika hukassa.
Kaikki hyvin -työpaikka ja opiskelusuunnitelma
Mun pajajakso kesti sen puoli vuotta ja sit mä pääsin töihin. Nyt mä oon ollu kolme kuukautta Pintos Oy:llä tekemässä nauloja ja ruuveja! Se on tosi hauskaa hommaa, saa ajella trukilla ja käyttää kaikkia koneita. Vapaa-ajalla mä nään kavereita ja harrastan liikuntaa. Nyt vaan toivon, että pääsen sinne matkailualalle opiskelemaan ensi syksynä. Kesällä mä teen töitä, mut kyl mä ainakin Skotlannissa käyn mun siskon valmistujaisjuhlissa. Toivottavasti nuoret tajuaa mennä työpajalle, se on oikeesti hyödyllinen paikka!
